Pelaamisen määrä lisää riskiä peliongelmaan

5.7.2007

Kanadalainen tutkimus peliongelmien riskistä suhteessa pelaamisen määrään osoittaa, että pelaamisen määrässä sekä pelaamisen useudessa että rahamäärällä on merkitystä peliongelman rikin kannalta. Riski kasvaa olennaisesti kun raja-arvot ylitetään.

Kanadalaiset osoittavat yhteyden ongelmien riskin ja rahapelien kulutuksen määrän välillä. Tutkimuksessa mitattiin kolmea asiaa: pelikertojen määrää, vuoden aikana pelattua rahasummaa ja peleihin käytetyn rahan prosenttiosuutta bruttotuloista. Kaikilla kolmella mittarilla oli vahva yhteys ongelmien riskiin myös toisistaan riippumattomina tekijöinä. Pelaamisen käytetyn rahan osuus bruttotuloista näyttäisi olevan näistä tärkein tekijä, kun arvioidaan riskiä haittojen syntymisessä.

Tutkimustulosten mukaan riskikäyrä on J-mallinen, eli tietyn rajan ylittymisen jälkeen se kohoaa nopeasti. Riskirajoiksi saatiin maksimissaan 2-3 pelikertaa kuukaudessa, 501–1000 Kanadan dollaria (n. 350–700 euroa) käytettynä peleihin vuodessa ja 1 % perheen bruttotuloista. Näiden rajojen ylittyessä pelaamisen aiheuttamien ongelmien riskin todettiin kasvavan huomattavasti. Mitään tiettyä rajaa, jonka alle jäävä pelaaminen ei aiheuttaisi ollenkaan riskiä ongelmiin, ei kuitenkaan löytynyt. Pienikin pelaamisen määrä tuo siis mukanaan jonkinlaisen riskin ongelmien kehittymiselle.

Ongelmien riskin ja pelaamisen määrän välinen suhde oli riippumaton pelaajan sukupuolesta, iästä sekä sosioekonomisesta asemasta. Pelityypillä sen sijaan oli merkitystä; automaattien ja kasinopelien kohdalla riski kasvoi nopeammin kuin esim. bingon ja raaputusarpojen suhteen, kun taas loton aiheuttama ongelmien riski oli alhainen, vaikka sitä olisi pelattu paljonkin. Pelkästään lottoa pelaavat henkilöt jätettiinkin juuri siksi tutkimuksen ulkopuolelle. Näyttäisi siis siltä, että kullekin pelityypille pitäisi määritellä omat riskirajat.

Tutkimuksessa esitetyt riskirajat eivät ole ehdottomia, vaan ne on esitetty ohjeellisiksi jatkotutkimuksen, hoidon ja politiikkojen määrittelylle. Näitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi vastuullisen pelaamisen kehittämisessä tai hoidossa milloin pelaaja ei halua lopettaa vaan ainoastaan vähentää pelaamistaan.

Lähde: Currie S.R., Hodgins D.C., Wang L., el-Guebaly N., Wynne H. &Chen S.:Risk of harm among gamblers in general population as function of level of participation in gambling activities. Addiction, 101, 570 - 580