Peliongelman määrittelyä ja tuntomerkkejä - Peliriippuvuus

Peliongelma on monisyinen asia, ja ongelmapelaajat ovat heterogeeninen ryhmä. Heidän ongelmansa aiheutuvat monimuotoisista psykologisista vaikutteista, ympäristö- ja/tai sosiaalisista tekijöistä. Pelaamisen motiivina voi olla raha, toiset hakevat viihdettä tai jännitystä ja osa pakenee arjen huolia ja murheita pelaamisen pariin.

Rahapeliongelma

Pelaajat voidaan pelaamisen kautta jakaa neljään tasoon: 0-tason henkilö ei ole koskaan pelannut rahapelejä. 1-tasoon kuuluvat sosiaaliset tai viihdepelaajat. 2-tasolle sijoittuvat liikapelaaminen, riskiryhmään kuuluvat ja ongelmapelaajat tai holtittomat pelaajat. Pakonomaista tai patologista pelaamista, joka luokitellaan peliriippuvuudeksi, esiintyy 3-tasolla.

Peliriippuvuudelle on määritelmä, mutta ongelmapelaamiselle ei löydy yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä peliongelman nähdään olevan peliriippuvuutta edeltävä vaihe. Ongelmapelaaminen on liiallista rahapelien pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti henkilön muihin elämän alueisiin, kuten hänen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteensä, suoriutumiseen koulussa tai työelämässä, talouteen ja/tai ihmissuhteisiin. Sille, missä vaiheessa peliongelmaisesta henkilöstä tulee patologinen pelaaja eli peliriippuvainen henkilö, ei ole selvää rajaa.

Peliongelmaa ei voi mitata rahassa, vaikka siihen lähes aina liittyy taloudellisia ongelmia. Ihmisten varallisuus on erilainen ja samoin myös heidän kykynsä kestää rahanmenetyksiä, joten sitä kautta ei voi sanoa, milloin joku pelaa ongelmallisesti.

Peliriippuvuus

Pelihimo tai peliriippuvuus luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöihin. Peliriippuvuuden diagnoosi on kuvailtu sekä amerikkalaisessa (DSM) että eurooppalaisessa (ICD) psykiatrisessa diagnoosijärjestelmässä.

ICD-10 (F63-0): Tämä häiriö käsittää usein toistuvia henkilön elämää hallitsevia uhkapelijaksoja. Ne vahingoittavat hänen sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja perheeseen liittyviä arvojaan ja sitoumuksiaan.

Tästä häiriöstä kärsivät voivat saattaa työpaikkansa uhanalaisiksi, velkaantua huomattavasti tai valehdella tai rikkoa lakia saadakseen rahaa tai välttääkseen velanmaksua. Heillä on pakottava, vaikeasti hallittava halu pelata. Heidän ajatuksiaan hallitsevat pelaamistapahtumaan ja - olosuhteisiin liittyvät mielikuvat. Tämä pakottava tarve voimistuu usein rasittavissa elämäntilanteissa.

Tätä häiriötä kutsutaan myös pakonomaiseksi pelaamiseksi. Tämä termi ei kuitenkaan ole kovin asianmukainen, koska pelaamiskäyttäytyminen ei ole pakonomaista teknisessä mielessä eikä tämä häiriö ole sukua pakko-oireiselle häiriölle.

Taudinkuva

Olennainen piirre on toistuva pelaaminen, joka jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena on sellaisia vastoinkäymisiä kuten köyhtyminen, perhesuhteiden huononeminen ja henkilökohtaisen elämän hajaannus.

Diagnostiset kriteerit

A. Pelaamisjaksoja on vähintään kaksi vuodessa.
B. Pelaaminen jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa tai se vaikuttaisi jokapäiväisen elämän toimintoihin. Näistä jaksoista ei kerry voittoa.
C. Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä niin, että potilas itse pystyisi lopettamaan pelaamisen.
D. Pelaamiseen ja pelaamisympäristöön liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia.

Erotusdiagnoosi

Patologinen pelaaminen tulisi erottaa:

a) maanikkojen runsaasta pelaamisesta.
b) epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön käytökseen liittyvästä pelaamisesta. Tällöin sosiaalinen käyttäytyminen on laaja-alaisesti häiriintynyt, mikä ilmenee aggressiivisuutena tai muuna kyvyttömyytenä ottaa huomioon muiden ihmisten tunteita ja hyvinvointia.
c) pelaamisesta ja vedonlyönnistä, johon ei liity psyykkistä häiriötä. Toistuva pelaaminen jännityksen tai rahan takia. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset todennäköisesti hillitsevät taipumustaan, jos menettävät paljon rahaa tai tulee muita vastoinkäymisiä.

DSM-IV -luokittelussa peliriippuvuus edellyttää, että henkilöllä täyttyy vähintään viisi seuraavista kriteereistä:

1. Henkilöllä on voimakas kiinnostus pelaamiseen.

2. Henkilön on pelattava jatkuvasti suuremmilla rahasummilla saadakseen haluamansa jännityksen.

3. Esiintyy toistuvia epäonnistuneita yrityksiä hallita, vähentää tai lopettaa pelaaminen.

4. Pelaamisen vähentäminen tai lopettaminen aiheuttaa levottomuutta tai ärtyisyyttä.

5. Henkilö pelaa paetakseen tai helpottaakseen oloaan.

6. Hävittyään henkilö palaa pian takaisin tasoittaakseen tappionsa.

7. Henkilö valehtelee perheelle, terapeutille, hoitajille tai muille salatakseen pelaamisen aiheuttamia rahamäärien menetyksiä.

8. Henkilö on syyllistynyt rikokseen kuten petos, väärennys tai kavallus pelaamisen rahoittamiseksi.

9. Henkilö on vaarantanut tai menettänyt tärkeän ihmissuhteen, työpaikan tai tilaisuuden pelaamisen takia.

10. Henkilö tukeutuu muihin selvitäkseen pelaamisen aiheuttamasta taloudellisesta ahdingosta.

Peliongelma voidaan määritellä myös toiminnalliseksi riippuvuudeksi. Tällöin siis ne, jotka jäävät koukkuun, ovat riippuvaisia siitä, mitä tekevät ja tekemisen aikaansaamista tunteista. Nuo tunteet voivat olla yhtä lailla kiihottumista jännityksestä ja voitoista tai helpotusta ahdistukseen.

Perustuu Tapio Jaakkolan Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2006 julkaistuun artikkeliin: "Viihteestä riippuvuudeksi. Rahapeliongelman luonne."