Peliongelman synty

Peliongelma on monisyinen asia, ja peliongelmaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Heidän ongelmansa aiheutuvat monimuotoisista psykologisista vaikutteista, ympäristö- tai sosiaalisista tekijöistä. Pelaamisen motiivina voi olla raha, toiset hakevat viihdettä tai jännitystä ja osa pakenee arjen huolia ja murheita pelaamisen pariin.

Peliongelman kehittymiselle on löydettävissä joukko siihen altistavia suoria riskitekijöitä. Toiminnallisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi varhainen pelaamisen aloittaminen ja jatkuva pelaaminen. Kognitiivisia tekijöitä taasen ovat esimerkiksi pelaajan harhaluulot, tietämättömyys pelien rakenteesta ja todennäköisyyksistä tai hänen uskomukset onnesta.

Suorien riskitekijöiden lisäksi on välillisiä tekijöitä, jotka voidaan jakaa sosiaalisiin alttiuksiin kuten lasten saamat pelaamiseen liittyvät asenteet, emotionaalisiin taipumuksiin esimerkiksi alhainen itsetunto, biologisiin taipumuksiin kuten vajavainen impulssikontrolli ja ympäristötekijöihin kuten pelipalvelujen järjestäminen.

Varhainen altistus rahapelaamisen lisää riskiä peliongelman syntyyn. Tietämättömyys pelien luonteesta, sattumasta ja todennäköisyyksistä voivat lisätä peliongelman todennäköisyyttä. Pelien saatavuus, sijoittelu ja pelien rakenne vaikuttavat peliongelmaan. Mitä helpommin ja lähempää pelit on saatavissa sekä mitä nopeampia ja välittömämmin palkitsevia ne ovat, sitä helpommin niihin syntyy riippuvuus.

Ongelmapelaajat aloittavat yleensä pelaamisen nuorempana. Ja useammin kuin muut he näyttävät muistelevan alkuvaiheen suurta voittoa. He myös pelaavat useammin päihtyneenä ja päihdeongelmat liittyvät usein liikapelaamiseen. Peliongelmaisilla on useammin myös läheisiä, joilla on peliongelma. Lisäksi he näyttäisivät kärsivän muita useammin masennuksesta.

Pelaajan kierre

Peliongelman synty toki vaihtelee niin kestoltaan kuin muodoiltaankin, mutta yleistäen sen kehittymisessä voidaan nähdä kolme vaihetta; 1. voittava vaihe, 2. häviämisvaihe ja 3. epätoivon vaihe. Näiden kautta voi nähdä "pelaajan kierteen", sen miten liiallinen pelaaminen johtaa pelaaja yhä syvemmälle vaikeuksiin ja miten hän hyvin usein pyrkii ratkaisemaan ongelmaansa pelaamalla lisää. Näkemättä sitä, että ratkaisu ei löydy siitä mistä ongelmat ovat syntyneet.

Ensimmäisessä vaiheessa pelaaja usein saa yhden tai useampia isoja voittoja, jotka kannustavat häntä jatkamaan pelaamista vaikka tappioiden määrä kasvaisikin. Pelaaminen on vielä ajanvietettä ja tuottaa mielihyvää. Voittaminen koetaan oman toiminnan seurauksena, ei hyvänä onnena. Häviö selitetään “epäonnena” tai “jonkun toisen huonona pelaamisena”. Voittokertoja suurennellaan ja häviöt pyritään tietoisesti unohtamaan.

Toisessa, häviämisvaiheessa pelaajan motiivina on jo usein tavallaan pako ja hän yrittää lisää pelaamalla saada takaisin häviämiään rahoja, ongelmien kuitenkin yhä vain kasvaessa. Ihmissuhteet joutuvat koetukselle, ja stressi kasvaa. Pelaaja ei kuitenkaan yleensä vielä tunnusta ongelmaansa. Hän alkaa lainata rahaa voidakseen jatkaa pelaamista. Lainataan ystäviltä ja perheeltä. Seuraava askel saattaa olla laina pankista tai yrityksestä. Lainan käyttökohde salataan niin hyvin kuin mahdollista. Pelaaja yrittää taukoamatta kääntää häviöt voitoiksi.

Kolmannessa, epätoivon vaiheessa pelaaja on niin sanotusti "pohjalla". Pelaaminen hallitsee koko elämää. Pelaaja voi sekä henkisesti että fyysisesti yhä huonommin. Hänellä on usein myös itsetuhon ajatuksia ja elämässä on seinä tullut vastaan. Nyt pelaaminen varjostaa kaikkea. Perheen ja ystävien yritykset auttaa eivät tuota tulosta. Satunnaiset voitot johtavat ainoastaan suurempiin panoksiin ja tuloksena ovat taas uudet häviöt. Tämä on usein se vaihe, jossa hakeudutaan hoitoon. Koko prosessiin voi kulua kymmenenkin vuotta.

Pelaajien motiivit ja pelaamisen tavat

Näyttäisi siltä, että pelaajien motiivit ja pelaamisen tavat vaihtelevat sekä iän että sukupuolen mukaan. Miehet hakevat useammin pelaamisesta jännitystä ja rahaa, kun taas naisilla pelaaminen on useammin pakopelaamista.

Rahapelien pelaamiselle voi löytää ainakin seuraavanlaisia motiiveja;

- huvipelaaminen, jossa tärkeää viihde, ajanviete, seura ja jännitys

- rahan ansaitseminen

- pako esimerkiksi arjen huolista tai masennuksen tunteesta

- hyväntekeväisyys, tukee jotain hyvää asiaa esimerkiksi ostamalla arvan

Miehet pelaavat enemmän, ja suurin pelaajien ryhmä ovat 20 – 30-vuotiaat miehet. Miehillä pelihimo alkaa usein varhaisessa aikuisiässä. Naiset näyttävät aloittavan pelaamisen myöhemmin, mutta kehittävät ongelman miehiä nopeammin.

Naisille peliautomaatit näyttävät olevan selvästi yleisin ongelmia aiheuttava pelaamisen tapa. Miehillä sen sijaan on useammin enemmän eri pelejä. Peliautomaatit näyttävät heilläkin olevan eniten ongelmia aiheuttava pelaamisen muoto, mutta niiden ohella kärkeen nousevat vedonlyönti ja kasinopelit. Näistä on mainittava erityisesti nettipokeri, joka näkyy jo kaikkien peliongelmaisia auttavien palvelujen tiloistojen kärkipäässä.

Perustuu Tapio Jaakkolan Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2006 julkaistuun artikkeliin: "Viihteestä riippuvuudeksi. Rahapeliongelman luonne."