Rahapeliongelman luonne

Rahapelien tarjonta on vuosien saatossa muuttunut. Rahapelit ovat suurin viihdeteollisuuden osa-alue. Ne ovat yhä selvemmin osa arkipäiväämme. Pelaaminen on normalisoitu, kun se vielä joku vuosikymmen sitten oli kiellettyä, synti tai pahe. Suomessa on arviolta 130 000 ongelmapelaajaa. Rahapeliongelma on kuitenkin vielä paljolti näkymätön ja vaiettu ongelma. 

Ihmiset ovat pelanneet ja lyöneet vetoa niin kauan kuin tiedetään. Pelaaminen, leikki, on luontaista ihmisille. Rahapelit ovat suurin viihde- ja ajanvieteteollisuuden haara. Kolmen suomalaisen rahapeliyhteisön tuotto, toisin sanoen pelaajien tappiot, olivat vuonna 2005 yhteensä 1,3 miljardia euroa. Rahapeleistä on tullut osa arkipäiväämme. Selvimmin tämä näkyy pokeribuumissa ja erityisesti nettipokerissa. Karamellien, pokerisalkkujen, tv-ohjelmien, pokerioppaiden ja -lehtien taakse tahtoo välillä unohtua, että siinä on kuitenkin kyse myös uhkapelistä.

 

Rahapelit ovat yhä vain helpommin saatavilla, ja pelaamisesta on tullut digitaalista. Aikaisemmin, vielä joitain kymmeniä vuosia sitten, rahapelit olivat useimpien mielestä pahe tai syntiä ja myös kiellettyjä.

 

Suomessakin rahapelin kohtaa nykyään lähes kaikkialla päivittäin. Meillä on yli 17 000 kolikkoautomaattia hajasijoitettuna kaupoissa, baareissa, huoltoasemilla ja kioskeissa. Yli 4 000 myyntipisteessä voi ostaa arpoja tai niissä voi lyödä vetoa. Ajasta ja paikasta riippumaton verkkopelaaminen on lisääntynyt, ja internetissä voi pelata yli 2 300 ulkomaisella pelisivustolla, joista useimmilla pelaaminen on mahdollista 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Myös suomalaiset peliyhtiöt ovat viime vuosina laajentaneet pelitarjontaansa internetissä. Näiden lisäksi rahapelaaminen on mahdollista nykyisin myös kännykällä.

 

Rahapeliongelma on kuitenkin vielä paljolti näkymätön ja vaiettu ongelma. Ongelmapelaaja ei tunnista ulkoisesta olemuksesta; henki ei haise eikä askel horju. Yksi olennainen peliongelman tunnistamista ja siinä auttamista vaikeuttava seikka on, että peliongelmaa ja peliriippuvuutta ei aina mielletä todelliseksi riippuvuudeksi.

 

Peliongelman synty ja tunnistaminen

 

Peliongelma on monisyinen asia, ja peliongelmaiset ovat heterogeeninen ryhmä. Heidän ongelmansa aiheutuvat monimuotoisista psykologisista vaikutteista, ympäristö- tai sosiaalisista tekijöistä. on prosessi, jonka kehittyminen vaihtelee eri henkilöillä niin ajallisesti kuin vaikutuksiltaan. Ongelman kehittymisessä voidaan tunnistaa eri vaiheita, eikä peliriippuvuuteen päädytä oikopäätä.

 

on määritelmä, mutta ei löydy yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä peliongelman nähdään olevan peliriippuvuutta edeltävä vaihe. Peliongelman tunnistaminen on vaikeaa, koska siinä ei ole ulospäin näkyviä merkkejä.

 

Tunnistamiseen voidaan käyttää siihen kehitettyjä instrumentteja ja yksi tällainen on Lie/Bet-kysymys­patteristo. Se on kehitetty kartoittamaan peliriippuvuutta tilanteissa, joissa aikaa on rajoitetusti käytettävissä. Kysymyksillä erotetaan peliriippuvaiset tavallisista pelaajista. Mikäli saadaan myöntävä vastaus toiseen tai molempiin kysymyksiin saattaa olla merkki peliriippuvuudesta.

 

The Lie/Bet Questionnaire:

1. Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän rahaat? Kyllä / Ei

2. Oletko koskaan joutunut valehtelemaan läheisillesi siitä, kuinka paljon pelaat? Kyllä / Ei

 

Jos vastasit myöntävästi ainakin toiseen edellä olevista kysymyksistä tai jos sinua epäilyttää oma pelaamisesi tutustu tarkempiin testeihin sivuston osiossa

 

 

Peliongelman seuraukset

 

Peliongelma aiheuttaa erilaisia seurauksia eri yksilöille. Mutta ne rajoittuvat harvoin vain pelaajaan, vaan vaikuttavat koko hänen lähiympäristöönsä ja läheisiinsä. Tutkimusten mukaan peliongelma heijastuu keskimäärin 7 – 10 ihmiseen pelaajan lähellä. Tämä seikka myös antaa yhteiskunnalle perusteita säädellä pelaamista ja puuttua ongelmapelaamiseen.

 

Peliongelma näkyy taloudellisina vaikeuksina, psyykkisinä ongelmina kuten masennus, fyysisinä oireina esimerkiksi unettomuutena ja sosiaalisina ongelmina ihmissuhteissa tai vaikkapa avioerona. Äärimmäisenä voivat tulla mukaan myös itsetuhon ajatukset ja jopa itsemurha.

 

Liikapelaaminen aiheuttaa yleensä aina vähintäänkin taloudellisia vaikeuksia, naisten peliautomaatien pelaaminen ilmeisesti vähemmän kuin miesten pelitavat. Yhteistä on pelaajan kokema häpeä peliongelmastaan. Pelaamista peitellään ja salataan. Läheisten ja pelaajien välillä ongelmien painotuksessa näyttäisi olevan olennainen ero siinä, että taloudelliset ongelmat ovat pelaajille keskeisin kun taas läheisille korostuvat enemmän omat tuntemukset, heidän kokemansa huoli ja murhe, perhesuhteiden heikentyminen, ihmissuhdeongelmat sekä taloudelliset vaikeudet.

 

Vaikeisiin peliongelmiin tai peliriippuvuuteen liittyvät usein myös muut samanaikaissairaudet, kuten mielenterveyden ongelmat ja päihteiden käyttö. Myös rikollisuus voi tulla mukaan kuvaan, kun rahaa pelaamiseen on saatava keinolla millä hyvänsä.

 

Perustuu Tapio Jaakkolan Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2006 julkaistuun artikkeliin: "Viihteestä riippuvuudeksi. Rahapeliongelman luonne."

 

Lähteet:

Alberta Gaming Research Institute: Prevalence – International. .

 

Griffiths, M., Delfabbro, P.(2001): The biopsychosocial approach to gambling: Contextual factors in research and clinical interventions. Journal of Gambling Issues 5. October 2001.

 

Gyllstrøm, F., Hansen, M., Skaug, Th., Gro Wenzel, H.,(2005): Peliriippuvuus. Valikoima kartoitusinstrumentteja kliiniseen ja tutkimuskäyttöön. Østnorsk Kompetansesenter.

 

Jaakkola, T. (2006): Peluuri - auttava puhelin peliongelmissa. Vuosiraportti 2005. Julkaisematon.

 

Jonsson, J. (2005): Prevalensundersökningar om spelberoende i Norden - ett disskussionsunderlag.

 

Lönnqvist, J., Heikkinen, M., Henriksson, M., Marttunen, M., Partonen, T. (toim.) (2006): Psykiatria.

 

The Ontario Problem Gambling Research Centre (OPGRC): Framework of Problem Gambling.

 

Petry, N. M. (2005):  Pathological gambling. Etiology, comorbidity, and treatment.

The Responsible Gambling Council,

 

Ladouceur, R., Sylvain, C., Boutin C., Doucet, C. (2003): Understanding and treating the pathological gambler.

 

Ilkas, H., Turja, T. (2003): Rahapelitutkimus. Sosiaali- ja terveysministeriö/Taloustutkimus Oy.

 

Young, K. (1998): Caught in the net.