
Virtuaaliseen maailmaan uppoutumista helpottavat anonyymit sosiaaliset kontaktit, virtuaaliset identiteetit sekä ympärivuorokautiset pelitoverit.
Asiasta väitelleen Tarja Saloskosken tutkimuksessa tuli ilmi, että suurimmalle osalle koululaisista pelaaminen oli mukavaa ajanvietettä yhdessä ystävien kanssa. Sen sijaan pelien suurkuluttajilla pelaamisen motiiveina havaittiin rahapeliongelmaisillekin tyypillisiä tunteiden käsittelyn vaikeuksia, kuten tunteiden kanavointia tai pakenemista pelaamiseen.
Peliongelman taustalla on usein sekä ympäristöllisiä että yksilöllisiä herkkyystekijöitä. Saloskosken mukaan peleihin uppoutuminen tarjoaa tyydytystä niihin sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin, joihin pelaaja ei kykene löytämään muita vastauksia; peliin keskittyminen voi tarjota nopean, hetkellisen lievityksen pahaan oloon. Toisilla tästä muodostuu tapa, joka kehittyy vähitellen aina riippuvuuteen asti. Riskiryhmän pelaajien kohdalla olisikin syytä kysyä, miksi pelaaja ei saa tyydytystä sosiaalisista suhteista ja onko taustalla myös sosiaalisia ongelmia.
Tästä linkistä löydät tietoa nettiriippuvuudesta, sen tunnistamisesta ja hoidosta:
Päivitetty 06.08.2009