Lapseni pelaa kaiken vapaa-aikansa. Mitä voin tehdä?

Huolestuminen on aina hälytysmerkki, jonka pitäisi herättää pohtimaan ja arvioimaan kokonaisuutta. Tämä juttu voi auttaa sinua arvioimaan lapsesi pelaamista.

Leikkiminen ja pelaaminen kuuluvat luonnostaan ihmisen terveeseen ja normaaliin kehitykseen. Voimakas kiinnostuksen herääminen on normaalia nuoruuden ikävaiheessa. Heillä voi olla vaiheita, jolloin he voivat uppoutua kokonaan uuteen asiaan, melko pitkiksikin ajanjaksoiksi. Kokonaisvaltainen aikansa sijoittaminen pelaamiseen ei siten ole välttämättä merkki epäterveellisestä kiinnostuksesta, jos kyse on vain ohimenevästä vaiheesta. Kysymys ei ole niinkään onko kiinnostus epänormaali vaan onko ajan ja voimavarojen käyttö järkevien rajojen sisällä. Tärkeää on siis suhteuttaa toiminta/kiinnostus muuhun elämään.

Miten arvioida nuoren pelaamista? Vastaa seuraaviin kysymyksiin itseksesi. Tämän pitäisi antaa sinulle tuntumaa tilanteesta.

Tunne-elämä

·   tuleeko lapsi ärtyneeksi, jos ei pääse pelaamaan?

·   vihastuuko lapsi, jos hänen kanssaan yrittää puhua pelaamisesta?

·   oletko yrittänyt sopia lapsen kanssa peliajoista? Suuttuko lapsi, jos tätä yrittää? Kykeneekö lapsi käymään keskustelua ajankäytön säännöistä?

·   menettääkö lapsi tunteiden hallinnan kun pelaa?

·   tuntuuko, että pelaaminen on vaikuttanut lapsen perusvireeseen ja mielialaan?

·   onko pelaaminen lapsen koko elämä?

·   onko vaikeuksia lopettaa pelaaminen kun tulee toisen tehtävän/toiminnan aika?

Myöntävät vastaukset yllä oleviin kysymyksiin, viittaavat siihen, että pelaaminen ei ole nuoren hallinnassa ja että siihen liittyy tunne-elämän osalta liian suuria haasteita.

Koulu – työ – ajankäyttö

·   aiheuttaako pelaaminen poissaoloja?

·   onko pelaaminen este kotitehtävien suorittamiselle?

·   onko pelaaminen vaikuttanut arvosanoihin?

·   pelaako lapsi kaiken aikansa?

·   paljonko aika lapsi käyttää pelaamiseen? eikö lapsi käytä aikaa mihinkään muuhun? kuinka pelaamisen määrä suhteutuu muuhun hänen toimintaansa? pystyykö lapsi omistamaan aikaa muuhun tekemiseen omasta aloitteesta tai pyydettäessä?

Nämä kysymykset auttavat sinua arvioimaan, onko ajan ja omien voimavarojen käyttö hallinnassa.

Ystävät

·    onko lapsi eristäytynyt?

·    onko lapsi menettänyt kiinnostuksensa ystäviinsä? Tässä on hyvä huomata, että monelle nuorelle pelaaminen on sosiaalisten suhteiden väylä. Pelaaminen ei välttämättä tarkoita eristäytymistä.

Myönteinen vastaus kertoo sosiaalisen elämän tasapainon horjumisesta.

Terveys

·   viivästyykö nukkumaanmeno pelaamisen vuoksi?

·   pelaako lapsi nukkuma-aikaansa?

·   onko päivärytmi mennyt sekaisin?

·   harrastaako lapsi yhtään liikuntaa?

·   ovatko muut harrastukset jääneet pois?

Nämä auttavat arvioimaan, oman itsen laiminlyömisestä ja huolenpidosta.

Vanhemman tehtävä on turvata lapsen elinympäristö ja –olosuhteet. Tähän tehtävään kuuluu myös rajojen asettaminen. Lapsen omistautuminen täydellisesti pelaamiseen viittaa siihen, ettei hän osaa rajata ajankäyttöään eikä voimavarojaan. Tällöin vanhemman on tehtävä se hänen puolestaan. Rajojen asettaminen on vanhemman vastuulla.

Yksi kulmakivi arvioinnin tekemiseksi on, pystyykö lapsi keskustelemaan pelaamisestaan. Jos lapsen kanssa pystyy puhumaan aiheesta, silloin on mahdollisuus yhdessä lapsen kanssa sopia säännöt pelaamiseen käytetystä ajasta ja muista tehtävistä. Vanhemman on hyvä etukäteen varautua siihen, että lapsi suuttuu. Se on luonnollinen reaktio. Lapsen suuttumista ei tarvitse pelätä. Vihastuva nuori tarvitsee nimenomaan vanhemman, joka kestää vihastumisen, hyväksyy nuoren siitä huolimatta ja pitää kiinni rajoista. Sopiminen lapsen kanssa ei tarkoita, että sopia voi vain asioista, jotka lapsi hyväksyy. Voi hyvinkin olla niin, että vanhempi asettaa tiettyjä sääntöjä, joita lapsi ei halua hyväksyä. Epärealistisiin tai kohtuuttomiin sääntöihin ei kuitenkaan voi pakottaa.

Lapselle voi kertoa tunnettuja tosiasioita:

·   aivot kehittyvät teini-iässä voimakkaasti, liiallinen pelaaminen ei ainakaan ole hyväksi tälle kehitykselle

·   keho kasvaa nuoruudessa paljon, keho tarvitsee liikkumista

·   liiallinen pelaaminen aiheuttaa muutoksia aivosolujen kemiallisissa reaktioissa, jotka synnyttävät riippuvuuden tunnetta

·  rahapelit ovat liiketoimintaa ja ne on suunniteltu tuottamaan voittoa; pidemmällä tähtäimellä, pelaaja häviää rahaa

Ammattiapua saa koulun oppilashuoltohenkilöstöltä tai paikalliseen nuorisoasemaan tai terveysasemalta. Nuorisoasemat tarjoavat apuaan myös lasten vanhemmille.

 

 

Linkkejä:

 

Tietoa ja vinkkejä rajojen asettamisesta sivuilla.

 

Lue MLL:n sivuilla.

Mannerheimin lastensuoleluliiton .

 

Tietoa nuorten ongelmallisesta rahapelaamisesta löydät myös Elämä On Parasta Huumetta ry:n .

 

Tietoa nuoren nettiriippuvuudesta, sen tunnistamisesta ja hoidosta löydät tästä linkistä: