Ongelmallinen digipelaaminen

Tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaaminen voi olla ongelmallista. Pelaamisen määrä yksin ei kerro ongelmasta, vaan oleellisempaa on pelaamisen haitalliset vaikutukset muuhun elämään.

Digipelaaminen on termi, jolla tarkoitetaan tietokone-, konsoli- ja mobiilipelejä. Termi on tarpeen, jotta erotetaan digitaalisilla alustoilla tapahtuva viihdepelaaminen rahapelaamisesta, johon osallistutaan rahapanoksella tarkoituksena voittaa rahaa. Digipelaaminenkin voi muodostua ongelmalliseksi, vaikka hieman eri tavalla. 

76 % suomalaisista pelaa digipelejä. Nykyisin jo kaiken ikäiset pelaavat, vaikka nuoremmat ikäluokat pelaavat edelleen eniten. Ongelman yleisyydestä ei ole saatavilla kovin luotettavia arvioita, koska mittarit vielä kehittyvät, mutta alustavia arvioita on joitakin: 

Ongelmallinen pelaaminen koskettaa todennäköisesti pientä osaa pelaajista. Pelaajien joukon kasvaessa ongelmallisesti pelaaviakin on enemmän. Ongelmia on myös useammin niissä ryhmissä, jotka pelaavat enemmän. 

Pelaamisen määrä ei kuitenkaan tee ongelmaa. Pelaamisen määrää keskeisempää on sen vaikutus kokonaishyvinvointiin.  

Ongelmallinen pelaaminen ei aina ole riippuvuutta 

Yksinkertaistaen ongelmallisessa pelaamisessa on kyse pelaamisen ja ongelmien kytkeytymisestä yhteen. Ollakseen ongelmallista pelaamisen ei välttämättä tarvitse olla pakonomaista tai riippuvuus. Keskeistä on pelaamisen haitalliset seuraukset hyvinvointiin, terveyteen, ihmissuhteisiin, arjen sujumiseen tai talouteen.  

Ongelmallista on, kun pelaaminen ja ongelmat muodostuvat toisiaan ruokkivaksi kierteeksi: 

  • Pelaamisen seurauksena syntyy ongelmia, kuten toistuvia riitoja läheisten kanssa tai lyhyitä yöunia. 
  • Pelaaminen on seurausta ongelmista, kuten ahdistavasta elämäntilanteesta, jota pääsee hetkeksi pakoon pelaamalla ja pakeneminen estää ongelmien ratkaisemisen. 

Ongelmallinen pelaaminen siis ylläpitää, pahentaa tai synnyttää ongelmia pelaamisen ulkopuolisessa elämässä. Pelaaja ei joko halua tai kykene muuttamaan pelitapojaan, vaikka tunnistaisi niiden haitalliset seuraukset.  

Tutkimus ei vielä ole selvittänyt kumpi tulee ensin, ongelmat vai pelaaminen. Yksilön elämässä vaikutuksia voi usein hahmottaa molempiin suuntiin, kun niitä pysähtyy tutkimaan tarkemmin.  

Pelaamishäiriö eli peliriippuvuus 

Ongelmallinen pelaaminen on vaikeimmillaan pakonomaista. WHO:n tulevaan ICD-11 diagnostiseen tautiluokitukseen se on nostettu toiminnallisten riippuvuuksien luokkaan pelaamishäiriön nimellä.  

Pelaamishäiriön keskeisiä tunnuspiirteitä ovat 

  1. heikentynyt pelaamisen hallinta (esim. milloin aloittaa, kauan jatkaa, missä pelaa, kuinka intensiivisesti uppoutuu),
  2. muut kiinnostuksen kohteet ja päivittäiset toiminnot väistyvät pelaamisen tieltä; ja 
  3. pelaamisen jatkaminen tai lisääntyminen sen vakavista kielteisistä seurauksista huolimatta.  

Diagnoosin saadakseen kaikkien tunnuspiirteiden on oltava näkyviä vähintään 12 kuukauden ajan.  

Pelaamisen hallinta heikkenee pikkuhiljaa. Kokemus pakonomaisuudesta syntyy vasta, kun on yrittänyt hallita pelaamistaan ja toistuvasti epäonnistunut siinä. Hiljalleen vaikeutuvaan tilanteeseenkin voi sopeutua, ennen kuin sen vakavuuteen havahtuu. Jälkikäteen voi olla vaikea uskoa miksei tehnyt asialle jotain jo aiemmin. Ongelman luonteeseen kuuluu toiminnan automatisaatio, joka pitää huolen siitä, ettei omaa toimintaansa tule tarkastelleeksi. 

 

 

  • Esto-ohjelman voi asentaa sekä pöytäkoneelle että mobiililaitteelle.

    Restart-ohjelma

    kahdeksan viikon yksilöllinen tuki pelitapojen muutokseen

    Lue lisää
  • Ryhmä.

    Digipelirajat’on -toiminta

    vertaistukea ja oma-apua

    DPR-kotisivut
  • Älypuhelin

    Peluurin auttava puhelin tai chat

    jos et ole varma mistä aloittaa

    Katso aukiolot