Adhd ja videopelaaminen – mitä vanhemman on hyvä tietää

1. Adhd lisää alttiutta peliongelmiin – vanhemman tuki on tärkeää

Tarkkaamattomuus ja impulsiivisuus lisäävät riskiä sille, että pelaaminen vie helposti mukanaan. Pelaaminen tai siihen uppoutuminen ei silti itsessään ole haitallista – se voi olla tärkeä harrastus, joka tuo iloa ja yhteenkuuluvuutta. Lapsi tarvitsee vain enemmän aikuisen tukea rajojen pitämiseen ja itsesäätelyn harjoitteluun.

Vinkki: Sovi selkeät säännöt ja kirjoita ne näkyville. Toiminnanohjausta harjoittelevat lapset hyötyvät ennakoitavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Auta lasta hahmottamaan peliaika esimerkiksi kuvallisella vuorokausiympyrällä tai kellolla, joka näyttää visuaalisesti jäljellä olevan ajan (kuten Time Timer).

2. Tarkkaamattomuus on keskeisin riskitekijä

Keskittymisen vaikeudet voivat saada pelit tuntumaan paljon palkitsevammilta kuin koulutehtävät tai muut arjen asiat. Pelimaailmassa lapsi saa välittömiä onnistumisia, mikä vahvistaa kiinnostusta peleihin.

Lapsi haluaa pelata usein juuri ennen läksyjä tai tehtävien aloittamista, koska pelissä pystyy keskittymään heti, mutta läksyihin keskittyminen on hankalaa.

Vinkki: Auta lasta saamaan samanlaista onnistumisen tunnetta myös muissa asioissa – esimerkiksi antamalla välitöntä palautetta: “Hienosti keskityit tuohon kymmenen minuuttia!” Voit myös pilkkoa tehtävät pieniin tasoihin, joilla lapsi etenee.

3. Vaikka pelaamisen vaikutukset näkyvät arjessa, lapsi ei tee sitä tahallaan

Liiallinen pelaaminen voi vaikuttaa uneen, koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Pelaamisen suosimisessa muiden asioiden kustannuksella ei ole kyse lapsen laiskuudesta tai kiusanteosta, vaan siitä, että lapsi ei huomaa ajan kulua eikä osaa lopettaa ilman selkeää tukea.

“Nepsy­-lapselle on tärkeää, että tietää, mitä tulee seuraavaksi. Kun seuraava tekeminen on valmiina, pelaamisen lopettaminen sujuu paremmin.” 

Aikataulujen hyödyntäminen voi auttaa. 

Vinkki: Sovi lapsen kanssa pelaamiselle tietty paikka päivän rytmissä. Näin se on helpompaa pitää sovituissa rajoissa. Pelaamisen voi sijoittaa esimerkiksi päivän vapaaseen aikaan ja sille voi sopia selkeän lopetuksen, kuten “peli loppuu klo 19” tai “yksi peli loppuun”.

4. Pelit voivat toimia myös pakopaikkana tylsyydeltä tai kuormitukselta

Kun tietää, mitä tarvetta pelaaminen täyttää, lapsen mielenkiintoa on helpompi ohjata myös muihin asioihin. Joskus pelaaminen täyttää yksinkertaisesti tyhjää hetkeä. Adhd-oireiselle lapselle virikkeettömyys voi tuntua erityisen tuskalliselta ja pelit ovat nopea vastalääke tähän. 

“Lapsen on helpompi keksiä tekemistä, kun aikuinen ehdottaa ja tekee yhdessä. Kun ollaan keksitty vaihtoehtoja, peliaika pysyy paremmin rajoissa.”

Toisinaan pelaaminen toimii keinona paeta vaikeita tunteita – epäonnistumisia, yksinäisyyttä tai vaativalta tuntuvaa arkea. Pelimaailmassa lapsi kokee onnistumista ja hallinnan tunnetta, jota arjessa on vaikeampi saavuttaa. 

Kun lapsi käyttää pelaamista tunteiden säätelyyn, pelkkä ”muu tekeminen” ei riitä – vaihtoehdon on vastattava samaan tarpeeseen. Lapsi voi etsiä pelistä esimerkiksi seuraa, hyväksyntää, jännitystä tai rauhaa. Kun tarve on selvillä, voi miettiä miten näitä voisi tuoda arkeen pelin ulkopuolella.

5. Varhainen tunnistaminen auttaa

Jos lapsella on adhd-diagnoosi tai siihen viittaavia piirteitä, pelaamista on hyvä seurata ja siitä kannattaa puhua avoimesti. Peli ei ole vihollinen. Tärkeintä on, että sen rinnalla on muutakin elämää: unta, liikettä, kavereita ja lepoa.

Pelaamisesta keskustelua kannattaa tehdä myös sen positiivisten puolien kautta, eikä pelkästään huolesta käsin. Kun ymmärrät, mikä peleissä vetää lastasi puoleensa, ymmärrät myös paremmin missä hänen vaikeutensa hallita pelaamista voivat olla. Samalla puhe pelaamisen haitoista helpottuu, kun kaikki puhe lapsen tärkeästä harrastuksesta ei ole negatiivista.

Vinkkejä:

• Pidä sääntöjen lisäksi “joustavuuspakki”: joskus voi olla syytä venyttää peliaikaa, jos peli on juuri loppumassa tai kaverit pelaavat yhdessä.
• Jos pelaaminen aiheuttaa jatkuvaa riitaa, kokeilkaa keskustella yhdessä sovituista pelisäännöistä ja kirjata ne ylös. Pelaa fiksusti -sivustolta löytyy valmiit pelisääntöpohjat, joita voi muokata oman perheen tarpeisiin.

6. Muista myös oma jaksamisesi

Adhd-lapsen vanhemmuus vaatii paljon joustoa ja luovuutta. Pelaamisen hallinta ei onnistu kireässä ilmapiirissä. Ota aikaa omalle palautumiselle ja muista, että täydellisiä pelisääntöjä ei ole olemassa. Riittää, että arki on riittävän hyvää.

Adhd ja pelaaminen kulkevat usein käsi kädessä, mutta kyse ei ole huonosta lapsesta tai epäonnistuneesta vanhemmuudesta. Kyse on aivoista, jotka toimivat eri tavalla ja kaipaavat enemmän tukea ja selkeyttä. Kun lapsi saa onnistumisen kokemuksia myös pelien ulkopuolella, pelaaminen asettuu luontevasti osaksi arkea.

Tekstin sitaatit ja vinkit ovat peräisin Pelaa fiksusti hankkeen Opas vanhemmille -julkaisusta, josta löydät lisää tietoa ja käytännön neuvoja.

Lisää tietoa ja tukea vanhemmalle

• Pelaa fiksusti -opas ja materiaalipankki vanhemmille
• Adhd-liiton kurssit vanhemmille
• Kysy neuvoa Peluurista
• Neurobase-sivustolla tietoa neuromoninaisille perheille 

Teksti: Sanni Behm, projektipäällikkö, Peluurin Restart-ohjelma 

Tekstin lähteet:

Koncz, P., Demetrovics, Z., Takacs, Z. K., Griffiths, M. D., Nagy, T., & Király, O. (2023). The emerging evidence on the association between symptoms of ADHD and gaming disorder: A systematic review and meta-analysis. Clinical Psychology Review. 

Pelaa fiksusti - Vanhempien opas lasten digipelaamisesta. Pelaa Fiksusti -hanke ja Niilo Mäki Instituutti 2025.

Samuli Shintami: Neuromoninaisuus ja peliin sukeltaminen. Esitys Pelitukifoorumi 7.10.2025